Skip to main content
Yleinen

Keskustelua kaupunkisuunnittelusta ja Kuopion kaupunkikuvasta

By 1.2.2022No Comments

Kuopiossa on ollut ilahduttavan vilkasta keskustelua kaupunkisuunnittelusta ja kaupunkikuvasta. Kuopio kasvaa nopeasti ja rakentaminen on ollut runsasta. Annoin omat kommenttini keskusteluun Savon Sanomien jutussa tiistaina 1.2.2022 kaupunginhallituksen puheenjohtajan roolissa. Koska lehdissä tila on rajallinen, laitan tähän alle vastaukseni toimittajan esittämiin kysymyksiin kokonaisuudessaan avoimuuden näkökulmasta. Osa kommenteistani on annettu puhelimitse ja jatkoviesteissä, eikä niitä osioita ole tässä tekstissä.

Toimiiko kaupunkisuunnittelu toivotulla tavalla? Vallitseva tapa näyttää olevan postimerkkikaavat, joilla ei hallita kokonaisuutta eikä kaupunkikuvaa.

Pääsääntöisesti kyllä. Valmisteilla on Kuopion kaupunkiseutusuunnitelma, Kuopion seudun liikennejärjestelmäsuunnitelma, kaupunkirakennemallin päivittäminen, väestöennusteiden päivittäminen, asunto-ohjelmointi, palveluverkkosuunnittelu, modernin rakennusperinnön inventointi sekä keskustan osayleiskaava. Myös Pohjois-Savon liitossa on Pohjois-Savon maakuntakaavan 2. vaiheen luonnosvaihtoehdot tällä hetkellä nähtävillä. Kuopion arkkitehtuuripoliittinen ohjelma on vuodelta 2017. Taustalla on siis paljon työtä, valmistelua ja aineistoja, jotka linjaavat ja ohjaavat kaupunkisuunnittelua. Myös kaupunkikuvatyöryhmä on mukana merkittävimpien hankkeiden valmistelussa.

Kuopio kasvaa voimakkaasti ja oli viime vuonna toiseksi muuttovetovoimaisin kunta Suomessa. Kaupunkisuunnitteluresursseissa on ollut vajausta kaupungin kasvuun ja tarpeeseen nähden, mutta vuodenvaihteen tienoilla suunnittelu- ja kaavoitusresursseja on lisätty rekrytoinneilla. Kaavoituksen ja kaupunkisuunnittelun riittävistä resursseista tulee jatkossakin huolehtia. Kaavoitusprosesseja kehitetään yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa (mm. kauppakamarin ja kaupungin yhdessä järjestämät kaavoitustyöpajat) ja asukkaiden osallistumismahdollisuuksia on kehitetty omana työnä sekä hankkeissa (mm. DigiPAVE- ja IDK-hankkeet).

Keskusta-alueella ja vanhoilla asuinalueilla tehdään täydennysrakentamista, jossa yksityiskohtaisempi suunnittelu tapahtuu asemakaavoituksen kautta ja yleensä pienemmissä osissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että esimerkiksi yksittäisen korttelin asemakaava syntyisi tyhjiössä irrallisena projektina, vaan taustalla on aina laajemmat suunnitelmat ja huomioon otetaan ympäröivä alue. On tietysti olennaista, että kokonaisnäkemys löytyy kaupunkisuunnittelun johtavilta viranhaltijoilta ja kaikilta kaavoitustyötä tekeviltä.

Kasvu ja täydennysrakentaminen ovat kaupungin strategian mukaisia tavoitteita. Täydennysrakentamisella tiivistetään kaupunkirakennetta – se on taloudellista ja ekologista sekä tukee olemassa olevien alueiden elinvoimaa ja vetovoimaa sekä palvelurakenteen säilymistä. Kaavoituksessa kaupunki hallitsee massoittelua, rakentamisen korkeutta ja kaupunkikuvaa – näistä on joskus ollut tiukkojakin vääntöjä rakennuttajien ja maanomistajien kanssa eivätkä kaikki hankkeet ole edenneet. Kaavoitus on kuitenkin aina kompromissin hakemista, jossa yhdistetään erilaisia intressejä ja näkökulmia sekä subjektiivisia näkemyksiä; kauneus on katsojan silmissä. On hyvä muistaa, että ilman taloudellista toteutuskelpoisuutta kaavat eivät muutu paperilta todeksi.

Erityistä huomiota toivon kiinnitettävän vanhojen lähiöiden kehittämiseen, uudistamiseen ja täydennysrakentamiseen. Paikoin lähiöasuntojen hinnat ovat laskeneet sen verran alas, että se voi aiheuttaa jo ongelmia vakuusarvojen kautta esimerkiksi putkiremontin toteutukselle, kun samaan aikaan pankkien lainanantopolitiikka on kiristynyt muuttuneen sääntelyn myötä. Asuntojen laskevat hinnat ovat myös ongelma muuttamisen ja sitä kautta työvoiman liikkuvuuden ja elämän muutostilanteiden näkökulmasta.

Kaupunkisuunnittelu on kaikkien kuopiolaisten yhteinen asia, joten näen hyvin positiivisena, että siitä käydään vilkasta julkista keskustelua ja myös haastetaan näkemyksiä. Se on myös poliittisessa keskustelussa ollut pinnalla. Kaupunkirakennelautakunta ja kaupunginhallitus pitävät yhteisen seminaarin kaupunkisuunnittelusta ja maankäytöstä tiistaina 1.3.2022.

Muuttuko keskusta liian ahtaaksi lisääntyneen asuntorakentamisen vuoksi? Mikä saa olla kerroslukumäärä rännikaduilla? Onko korkean rakentamisen selvitystä edelleen noudatettava?

Keskusta-asumiseen kuuluu tiiveys ja asuinympäristön muutokset. Kerroskorkeutta on lisätty uudiskohteissa ja joskus saneerauksissa hillitysti peilaten olemassa olevaan ympäristöön. Korkean rakentamisen selvitys on valmisteltu ja hyväksytty vuosina 2008-2009, joten sen päivittämisen tarvetta on hyvä arvioida. Usein poliittisissa keskusteluissa on haluttu kaupunkimaisempaa kaupunkikuvaa eli myös korkeampaa rakentamista. Eurooppalainen kaupunkiympäristö on kuitenkin lähtökohdiltaan ihmisen kokoinen, viihtyisä ja myös luonnonvaloa täytyy yltää asuntoihin ja kaduille. Puistot, viher- ja virkistäytymisalueet ovat osa viihtyisää ja hyvinvoivaa keskusta-asumista, johon kaupunki on satsannut esimerkiksi Valkeisenlammen ja Snellmanin puistojen saneerauksilla ja sataman aallonmurtajan rakentamisella. Seuraavat kehityskohteet ovat Piispanpuisto ja Väinölänniemi.

Kuinka suurena pidätte riskiä, että keskustaan tulee liikaa pieniä asuntoja, niiden hinnat putoavat ja asuntoja saattaa jäädä tyhjilleen?

Markkinoilla kysyntä ohjaa tarjontaa ja viime aikoina trendi tuntuu pikkuhiljaa kääntyneen taas hieman isompien asuntojen suuntaan. Monessa perheessä tehdään nykyään enemmän etätöitä ja sekin lisää tilan tarvetta kodissa. Markkinatrendien käännevaiheissa voi tulla myös hetkellisesti tyhjiä asuntoja, mutta hintajouston kautta tilanne varmasti korjaantuu ajan kanssa. Rakentamista pitäisi ohjata asukkaiden tarpeet, ei sijoittajien tarpeet.

Täytyy myös muistaa, että keskimäärin talouksien koko on jo pidempään olla laskusuunnassa eli talouksien koko pienenee. Toisaalta toinen trendi on ollut myös se, että perheillä keskusta-asumisen suosio on kasvanut – tämän takia mm. Helsingissä on jouduttu avaamaan aiemmin jo suljettuja kantakaupungin kouluja ja näin tehdään myös meillä, kun aiemmin suljettu Niiralan koulu avautuu uudestaan. Eli kehitystä on kahdensuuntaista: tarvitaan sekä sinkkutalouksien pienempiä asuntoja mutta myös isompia perheasuntoja kantakaupunkiin.

Miten varmistetaan tarvittavat tontit mm. kaupoille ja ravintoloille?

Edellinen kaupallinen selvitys kaupunkiympäristön palvelualueen toimeksiannosta on tehty vuonna 2017 eli kohtuullisen tuoreeltaan. Toki kaupungin kasvu ja maailman muutos (mm. verkkokaupan ja ruuan kotiinkuljetuspalveluiden nopea kasvu) muuttaa kiihtyvällä tahdilla toimintaympäristöä ja siksi vanhoja suunnitelmia ja selvityksiä joudutaan tarkastelemaan varsin tiuhaan. Usein keskusta-alueella kivijalkaan tulee liiketilaa, joka ainakin kaavoituksen puolesta mahdollistaa ravintolatoiminnan. Kauppakeskuksista kehittyy entistä enemmän oleskelu- ja viihdekeskuksia, joissa ravintolat ja kahvilat muodostavat merkittävän vetovoimatekijän. Keskusta-alueella näen potentiaalia mm. torin länsilaidan kehittämisellä, josta asemakaavatyö on käynnissä.

Kaavoitetaanko liian rakennusliikevetoisesti, minkä vuoksi katukuvassa näkyy yhä enemmän mm. 70-luvun tyyppisiä betonielementtirakennuksia?

Omien havaintojeni mukaan asuinkäyttöön muutetut vanhat rakennukset (mm. Gust Raninin mylly ja Sairaalakadun entinen sairaala- ja oppilaitosalue) ovat olleet hyvin kysyttyjä eli markkinoita tuntuu löytyvän erikoisemmille kohteille. Tässä suhteessa rakennusliikkeiltä voisi odottaa enemmän rohkeutta, erottautumistekijöihin ja laatuun panostamista.

Erottuva ja aikaa kestävä arkkitehtuuri sekä kaupunkikuva, ihmisen mittakaavan mukainen rakentaminen ja vahva omaleimainen alueidentiteetti luovat vetovoimaista kaupunkia. Kunnianhimon tasoa tässä suhteessa voi ja on hyvä nostaa. Esimerkkinä mainitsen Vantaan Kartanonkosken asuinalueen, joka eroaa puutarhakaupunkityylillään, värikkyydellään sekä 1920-luvun klassismin ja eurooppalaisen kaupunkiperinteen tulkinnallaan muista uusista lähiöalueista. Moni arkkitehti on kritisoinut Kartanonkosken aluetta epäaitona vanhan kopiona ja kulissina, mutta ihmiset ja asukkaat pitävät alueesta ja se on Vantaan vetovoimaisimpia alueita. Voikin kysyä rakennetaanko kaupunkia arkkitehdeille vai asukkaille. Toivottavasti vastaus on asukkaille, arkkitehtien osaamista hyödyntäen. Itse näkisin mieluusti vanhojen arkkitehtonisten tyylisuuntausten käyttöä modernissa rakentamisessa, kuten vaikkapa Virossa on tehty, vaikka arkkitehtipiireissä sitä yleensä vastustetaan.

Leave a Reply