Skip to main content
AjankohtaistaBlogiMielipidekirjoitusYleinen

Omavaraisuus ja huoltovarmuus – Korona opettaa

By 5.4.2020No Comments

Muistatteko sen ajan kun keskusteltiin siitä, että yleinen asevelvollisuus on menneisyyden jäänteitä ja iso armeija turha? Kun eihän nykymaailmassa enää sodita, ainakaan valtioiden välillä, ja puolustusvoimien tärkeimmäksi rooliksi on tulossa kriisinhallintaoperaatiot jossain kaukana. Että pieni ja notkea palkka-armeija on tämän päivän juttu ja maiden kannattaa erikoistua johonkin asehaaraan kun vastuita voi sitten jakaa yhteisoperaatioissa.

Sitten tuli mm. Venäjän retket Georgiaan, Krimille ja Ukrainaan. Huomattiin, etteivät sodat ja hyökkäykset, jopa itäisen naapurimme toteuttamat, olekaan maailmasta hävinneet. Että se reilun 15 vuoden rauhaisa jakso Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ei ollutkaan muuttanut maailmaa täysin toisenlaiseksi kuin se on osoittautunut olevan satojen tai jopa tuhansien vuosien aikana. Kaikkialla ei olekaan rauhan ja länsimaisen demokratian riemumarssia tästä iäisyyteen.

Muun muassa Ruotsissa herättiin siihen, ettei heidän puolustusvoimat kykene vastaamaan olemassa oleviin uhkiin. Useat Euroopan maat ovat taas kasvatelleet armeijoidensa kokoa, läsnäoloa, kyvykkyyttä ja rahallisia panostuksia. Kerran menetetyn puolustuskyvyn rakentaminen uudelleen on pitkä ja vaivalloinen prosessi. Suomessa taas ”vanhakantainen” asevelvollisuuteen, laajaan reserviin ja kaikissa olosuhteissa omaan itsenäiseen pärjäämiseen perustuva puolustuskyky osoittautuikin jälleen viisaaksi linjaksi.

Muistatteko sen ajan kun keskusteltiin siitä, että on järjetöntä Suomessa säilyttää laajaa maataloutta ja elintarviketuotantoa? Että miksi me täällä kylmässä Pohjolassa yritämme tuottaa ruokaa kun sitä saa tuotua edullisemmilta tuotantoalueilta eteläisemmästä Euroopasta ja muualta? Kalliiksi tulee, erikoistutaan me muuhun kuin ruuan tuotantoon! Omavaraisuus on turhaa kun nykymaailmassa kaikki liikkuu tehokkaasti. Euroopan Unioni takaa solidaarisesti kaikille ruuan saatavuuden; koko unionin perusperiaatehan on tavaroiden, palveluiden, ihmisten ja finanssivarojen vapaa liikkuvuus ilman rajoja.

Korona opettaa. Maailma ei ollutkaan niin turvaisa lintukoto kuin hyvinä aikoina ajatus tuudittautuu uskomaan. Solidaarisuus loppuukin siihen pisteeseen kun pitää turvata oman kansakunnan perustavanlaatuinen etu.

Ruotsissa ruuan omavaraisuusaste on 50 % ja se on saanut heidät kysymään ruokaa Suomesta. ”Ruotsissa alkavat jo tietyt raaka-aineet loppua” — ”Siellä käydään nyt keskustelua omavaraisuudesta.”

Saksa pysäytti Sveitsiin hengityssuojaimia kuljettaneen lastin rajalle ja esti viennin. USA takavarikoi Thaimaassa Saksaan tilattuja hengityssuojaimia ja ohjasi ne Yhdysvaltoihin. Kiinasta Espanjaan matkalla ollut 150 hengityskoneen lentorahti pysähtyi Ankaraan ja laitteet jäävät varmastikin Turkkiin, vaikka Espanjassa on kriisi päällä ja jo maksetut hengityskoneet tulisivat erittäin tarpeeseen. Italia on melko turhaan anellut muilta EU-mailta apua ja laitteita.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO, Maailman terveysjärjestö WHO sekä Maailman kauppajärjestö WTO varoittavat, että kansainvälisen kaupan ja elintarvikkeiden tuotantoketjujen hidastuminen sekä epävarmuus ruoan saatavuudesta voi käynnistää vientirajoitusten aallon, joka loisi ruokapulan maailmanmarkkinoille.

Olipas yllättävää. Kun siirrytään normaalioloista kriisiaikoihin, kaikki valtiot pyrkivätkin ensisijaisesti turvaamaan oman kansakuntansa pärjäämisen. Solidaarisuus tulee prioriteettilistalla kaukana perässä. Tarvittaessa rajat laitetaan kiinni (myös EU:n sisällä), estetään tärkeiden tuotteiden vienti tai jopa kaapataan ja rosvotaan muiden omaisuutta – olkoot vaikka sitten Nato-kumppanimaa.

Että oliko se ruuan ja kaiken muun elintärkeiden ja kriittisten tuotteiden saatavuus tässä globaalissa maailmassa niin itsestäänselvyys? Olisiko kuitenkin jokaisen suvereenin valtion tärkein tehtävä turvata kansalaistensa turvallisuus ja hyvinvointi sillä lähtökohdalla, että vastuu on ensisijaisesti vain ja ainoastaan itsellä? Etteivät omavaraisuus, huoltovarmuus ja oma puolustuskyky nyt niin huonoja juttuja olleetkaan?

Kun joku ehdottaa sinulle joskus seesteisenä ja turvallisen oloisena aikakautena kansakunnan pitkään ja perustuksissa olevaan linjaan muutosta, niin suosittelen ehdottamaan takaisin, että jos nyt kuitenkin katsotaan tovi makaako se maailma pysyvästi jotenkin eri tavalla kuin koko historiansa ajan on ollut. Onko muutos tosiaan niin perustavanlaatuinen ja horjumaton? Sillä alasajo käy kyllä nopeaan – mutta kerran menetetyn palauttaminen takaisin on tuskaisa ja hidas tie ilman takeita onnistumisesta.

Jotenkin veikkaan mm. ilmastonmuutoksesta johtuen, että ei tässä kyllä ainakaan turvallisempia ja seesteisempiä aikoja kohti olla menossa. Saattaa nykyisiä elinympäristöjä muuttua elinkelvottomiksi, satoja pilaantua ja viruksia liikuskella entistä enemmän. Silloin kansakunnan henkivakuutus olisi syytä olla kunnossa.

-ae-

(kuvassa kotitilan pellot Kuopion Niemisjärvellä vuonna 2017)

Leave a Reply