Skip to main content
Aluevaalit 2022BlogiYleinen

Paras ongelma on ennaltaehkäisty ongelma – miten hyvinvointialue edistää hyvinvointia?

By 21.1.2022No Comments

Miten hyvinvointialue voi edistää liikuntaa, kulttuuria ja ylipäätään terveyttä ja hyvinvointia? Miten ennaltaehkäistä ongelmia? Tämä kysymys tuli sosiaalisen median keskusteluissa vastaan ja kysymys on hyvinkin relevantti. Jatkossa terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen (ns. hyte-toiminta) on sekä hyvinvointialueen ja kuntien vastuulla. Jaettu vastuu ei ole koskaan yksinkertaista ja on riski, että toimintaan syntyy katvealueita.

Pääasiallinen vastuu liikunnasta ja kulttuurista on jatkossakin kunnilla. Kuntien valtionosuuksiin tulee myös oma hyte-rahoitus kannustinta ja intensiiviä luomaan. Tällainen onkin tarpeen, sillä sairauksista ja pahoinvoinnista seuraavat kustannukset tulevat hyvinvointialueen kontolle.

Kun sosiaali- ja terveyspalvelut poistuvat kuntien vastuulta, niiden rooli ja profiili muuttuu merkittävällä tavalla. Elinvoima, sivistys, hyvinvointi, osallisuus ja muut hyvän elämän elementit korostuvat. Hyvinvoivilla kuntalaisilla on iso merkitys myös kunnan elinvoiman ja vetovoiman näkökulmasta. Terveet hyvinvoivat ihmiset ovat myös hyviä työntekijöitä, joita yritykset työvoimapulan aikana haluavat.

Mitä hyvinvointialue voi sitten tehdä hyvinvoinnin edistämiseksi sosiaali- ja terveyspalveluiden ulkopuolella?

Yhteistyöverkostot ovat olennaisia hyte-toiminnassa. Jotkut puhuvat rajapinnoista, toiset yhdyspinnoista, miten päin sen haluaakin ajatella. Kyseessä on siis yhteistyö mm. järjestöjen, seurojen ja kuntien kanssa. Kumppanuuksien kautta tulee edistää liikuntaa ja sen olosuhteita. Järjestöjen ja seurojen avustaminen on myös hyvä keino. Hyvinvointialueen pitäisi varata miljardibidjetistaan siivu myös liikunnan ja kulttuurin edistämiseen.

Näin urheiluseuran johdossa hyvän tovin olleena toivon myös, että kolmannen sektorin toimijat nähtäisiin kunnissa ja hyvinvointialueilla kumppaneina, joiden kanssa tehdään strategista kehitystyötä. Nyt annetaan vuodeksi kerrallaan avustus. Lyhyt aikajänne ja epävarmuus ei mahdollista toiminnan kehittämistä parhaalla mahdollisella tavalla.

Liikkumisresepti tulisi ottaa laajasti käyttöön. Lääkäreille ja sairaanhoitajille tulee tarjota koulutusta ja ohjausta liikkumisreseptistä työvälineenä. Liike on lääke!

Hyvinvointialueen tulee myös tarjota elintapaneuvontaa asukkaille: liikuntaneuvonta, ravitsemusneuvonta sekä unen ja levon huomiointi. Neuvonta pitää olla myös peruspalveluiden sisällä mm. neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa, jne. Kohdennettuja hyvinvointitarkastuksia voidaan muutenkin tehdä yhteistyössä kuntien, järjestöjen ja yritysten kanssa.

Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan myös kaikkia koskevat kutsunnat ja niiden yhteyteen terveystarkastus ja tarvittava neuvonta ja ohjaus siitä eteenpäin. Se on viimeinen ”sauma” katsastaa koko ikäluokka ja mahdollisuus ottaa koppia heistä, jotka ovat putoamassa rattaiden ulkopuolelle.

Myös suutarin lapsella pitäisi olla kengät ja hyvinvointialueen näyttää esimerkkiä hyvällä työnantajapolitiikalla. Omasta henkilöstöstä huolehtiminen ja liikkumiseen kannustaminen on tätä. Sitä voidaan toteuttaa esimerkiksi työpaikan liikuntasalilla, liikunta- ja kulttuurieduilla, tyhy-päivillä sekä työmatkaliikuntaan kannustamisella kun peseytymis- ja sosiaalitilat ovat asialliset, pyöräpysäköinti kunnossa ja työnantaja voi myös tukea sähköpolkupyörän hankintaa työmatkaliikkumiseen.

Tulevilla hyvinvointialueilla olennaista on ylipäätään painopisteen siirtäminen raskaista korjailevista palveluista peruspalveluihin sekä ehkäisevään ja ennakoivaan työhön. Kun hoito on oikea-aikaista ja ripeää, ei yleiskunto pääse rapautumaan, kuten voi käydä ongelmien kanssa pitkään jonottaessa. Lisäksi nopeaan kuntoutukseen tulee satsata. Jo nyt on käytössä hyviä toimintamalleja, joissa fysioterapeutille voi päästä suoraan jo ennen lääkärikäyntiä tai hoitotoimenpiteen jälkeen alkaa välittömästi kuntoutus.

Leave a Reply