Skip to main content
MielipidekirjoitusYleinen

Sivistyksen henki koki kuoleman Hirvilahden koulun tyhjennyksessä

By 18.2.20212 Comments

Pienen kansan voima on sivistys, jota suomalainen koululaitos on historiassa esimerkillisen hienosti onnistunut toteuttamaan. Snellmannilaisessa hengessä koulutusta on tarjottu kaikille ja kyläkouluilla on tässä ollut merkittävä rooli. Kuopio onkin kunnioittanut Snellmanin muistoa puistoista museoihin, samalla vaalien sivistyksen, humaaniuden ja inhimillisyyden arvoja.

Sivistyksen henki koki jonkinlaisen kuoleman Kuopion kaupungin toimintatavoissa vanhimman toiminnassa olleen kyläkoulumme, Hirvilahden koulun lakkautuksen jälkimainingeissa (SS 15.2.2021). Kiire oli tyhjentää koulu seisomaan tyhjilleen. Tieto kylmäkiskoisesta koulun irtaimiston heittämisestä jätteenä roskalavalle järkytti ja veti surulliseksi. Tässäkö on historian ja tunnearvojen kunnioitus?

Hirvilahden koulun vanhempi rakennus on vuodelta 1883.

Kuopiolla on hieno strategia. Siinä Kuopion arvot on puettu toimintatavoiksi. Kuopiolainen toimintatapa on ”lupa tehdä toisin” – sen mukaan toimimme avoimesti, innostavasti, yhdessä ja asukasta varten. Yhtenä päätavoitteena on resurssiviisas Kuopio, johon sisältyy mm. kiertotalous. Onpa kaupungille tehty oma resurssiviisausohjelmakin.

Hyviä arvoja, tavoitteita ja ohjelmia. Mutta valitettavan onttoja, jos emme toimi arjessa ja käytännön ratkaisuissa näiden mukaisesti. Paraskaan strategia ja tavoite ei toteudu, jos sitä toteuttavien asenne ja tahtotila on jotain muuta.

Tällä kertaa Kuopio näyttäytyy valitettavasti byrokraattiselta ja kertakäyttökulttuurin edustajalta, kun toimintaa vertaa esimerkiksi Savon ammattiopisto Sakkyyn ja Lapinlahden kuntaan, jotka ovat kierrättäneet onnistuneesti tyhjentyneiden kiinteistöjensä irtaimiston.

Erityisen raskaalta vuosikymmenten työn halveksunnalta tuntuu hienosti kerättyjen ja arkistoitujen kuvien tuhoaminen. Eikö tosiaan näitä olisi voinut säilöä kaupungin tai museon arkistoihin tai kotiseutuarkistoon? Kovin on ahdasmieliseksi mennyt tietosuojatulkinnat!

Kaupungin virkaorganisaatiossa on nyt aika nostaa käsi ylös virheen merkiksi. Ehdotan, että pyydätte anteeksi Hirvilahden kyläläisiltä ja entisiltä oppilailta. Se ei tee tehtyä tekemättömäksi, mutta osoittaa nöyryyttä ja tunneälykkyyttä sekä lieventää mielipahaa.

Hirvilahden koulu ansaitsee kunnollisen jäähyväis- ja muistelujuhlan, kunhan korona hellittää. Uusi Von Wrightin koulu olisi Länsirannan kylät yhdistävänä kohtaamispaikkana oivallinen paikka pitää esillä Hirvilahden, Rytkyn ja Kaislastenlahden koulujen sekä jo aiemmin lakkautettujen Niemisjärven, Lamperilan ja Haminalahden kansakoulujen paikallishistoriaa.

Aleksi Eskelinen
Hirvilahden koulun entinen oppilas
Kaupunginvaltuutettu (kesk.)

Von Wrightin koulu jatkaa Länsirannan alueen yhteisenä kouluna. Vuoden 2021 alusta siihen yhdistyivät Kaislastenlahden, Hirvilahden ja Rytkyn koulut. Historian saatossa Länsirannalla ovat palvelleet myös Niemisjärven, Lamperilan ja Haminalahden kansakoulut.

2 Comments

  • Markku Rossi sanoo:

    Hallintoalamaisia!?

    Kuopion kaupungin virkakuntaan on levinnyt pikkuhiljaa hallintoalamaismenttaliteetti, joka muka oikeuttaa kohtelemaan omia kuntalsisia miten sattuu. Strategian ”Lupa tehdä toisin” on silloin ymmärretty väärin.

    Esimerkiksi Maaningan terveyspalvelut meinattiin ajaa alas, Kurkimäen kirjasto lopettaa, Alavan palvelutalosta heittää eläkeläisjärjestöt ulos, allasjumpat lopettaa, Hirvilahden koulun historiaa tuhottiin…

    Silloin kun on kysymys oikeista säästöistä ja asioiden uudelleen organisoinnista, niistä täytyy tiedottaa ja keskustella alueen ihmisten kanssa.

    Kaupungin virkajohdon on syytä muistaa, että he ovat kuntalaisten palkkalistoilla. Hallinnon aoimuus ja reiluus kuuluvat hyvän kotikunnan ominaisuuksiin.

    Tämän kommenttikirjoituksen sytykkeenä oli Aleksi Eskelisen koskettava kirjoitus Hirvilahden koulun ja kylän historian arvottomasta käsittelystä.

  • Pirkko Kuhmonen sanoo:

    Kiitos kirjoituksesta. Kasvoin sisarusteni kanssa Hirvilahden koululla, jossa äiti oli opettajana. Monia muistoja heräsi henkiin. Vanhan koulun ullakolla jännittäviä leikkejä, myös liikuntasalissa, jossa kävimme kesälomalla luvatta, mukana myös talonmiehen lapset. Kahden opettajan ja talonmiehen perheet oli pieni yhteisö kylän keskellä. Ja olihan se kodin ohella koulumme. – Olisi ollut mukava nähdä, mitä sinne oli jäänyt. Ikävältä kuulostaa Kuopion sivistystoimen toimintamalli.

Leave a Reply to Pirkko Kuhmonen Cancel Reply